Wikipedia
Katso artikkeli Hunaja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
[1] Hunajan suodatusta

Substantiivi muokkaa

hunaja (10)[1]

  1. makea ja tahmea neste, jota mesipistiäiset ja erityisesti mehiläiset tuottavat kukkien medestä ja kasvien tai kirvojen erittämästä mesikasteesta ravinnokseen. Ihminen on hyödyntänyt mehiläisten keräämää hunajaa aluksi luonnonpesistä ottamalla ja nykyisin tarhaamalla mehiläisiä.
    Hunaja on luonnontuote, joka säilyy ilman säilöntäaineita.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhunɑjɑ/
  • tavutus: hu‧na‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hunaja hunajat
genetiivi hunajan hunajien
(hunajain)
partitiivi hunajaa hunajia
akkusatiivi hunaja;
hunajan
hunajat
sisäpaikallissijat
inessiivi hunajassa hunajissa
elatiivi hunajasta hunajista
illatiivi hunajaan hunajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hunajalla hunajilla
ablatiivi hunajalta hunajilta
allatiivi hunajalle hunajille
muut sijamuodot
essiivi hunajana hunajina
translatiivi hunajaksi hunajiksi
abessiivi hunajatta hunajitta
instruktiivi hunajin
komitatiivi hunajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hunaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hunajahyrrä, hunajakakku, hunajakarhu, hunajakenno, hunajakäki, hunajalinko, hunajamarja, hunajameloni, hunajankeltainen, hunajanmakea, hunajanvaalea, hunajapupu, hunajapurkki, hunajasiirappi, hunajatölkki, hunajavesi, mehiläishoitaja, mehiläispönttö, mehiläistarha, mehiläisvaha

Aiheesta muualla muokkaa

  • hunaja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10