Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huoli (26)

  1. usein rauhattomuutena ilmenevä, monesti tiedostamaton, mieltä painava tunne
    Huoleton kuin taivaan lintu, mutta taustalla huoli tulevaisuudesta.
    Taloudelliset huolet painavat ihmisten mieltä.
    Huolten vuoksi olen viettänyt unettomia öitä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhuo̯li/
  • tavutus: huo‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huoli huolet
genetiivi huolen huolten
huolien
partitiivi huolta huolia
akkusatiivi huoli;
huolen
huolet
sisäpaikallissijat
inessiivi huolessa huolissa
elatiivi huolesta huolista
illatiivi huoleen huoliin
ulkopaikallissijat
adessiivi huolella huolilla
ablatiivi huolelta huolilta
allatiivi huolelle huolille
muut sijamuodot
essiivi huolena huolina
translatiivi huoleksi huoliksi
abessiivi huoletta huolitta
instruktiivi huolin
komitatiivi huoline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huole-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
huol-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

arkihuoli, asuntohuoli, elatushuoli, huolenaihe, huolenpito, huolipuhe, kasvatushuoli, kotihuoli, kouluhuoli, leipähuoli, lisähuoli, lukuhuoli, rahahuoli, taloushuoli, työhuoli, virkahuoli

Aiheesta muualla muokkaa

  • huoli Kielitoimiston sanakirjassa
  • huoli Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Verbi muokkaa

huoli

  1. (taivutusmuoto) Verbin huolia
    • indikatiivin preesensin konnengaattimuoto
    • imperfektin yksikön 3. persoona
    • imperatiivin yksikön toinen persoona