Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huppu (1-B) (monikko huput)

 
Huppupäinen mies - Albin Egger-Lienz
  1. takin, paidan, kaavun tms. selkäosan yläreunasta lähtevä vaatteen osa, joka voidaan vetää pään yli
  2. yleisesti jonkin suojaksi tarkoitettu pienehkö pussimainen ja avoin kangas
    Parkkimittareissa oli huput ja pysäköinti oli kielletty.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhup.pu/
  • tavutus: hup‧pu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huppu huput
genetiivi hupun huppujen
partitiivi huppua huppuja
akkusatiivi huppu;
hupun
huput
sisäpaikallissijat
inessiivi hupussa hupuissa
elatiivi hupusta hupuista
illatiivi huppuun huppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hupulla hupuilla
ablatiivi hupulta hupuilta
allatiivi hupulle hupuille
muut sijamuodot
essiivi huppuna huppuina
translatiivi hupuksi hupuiksi
abessiivi huputta hupuitta
instruktiivi hupuin
komitatiivi huppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hupu-
vahva vartalo huppu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

huppuhuivi, huppukaulus, huppulakki, huppuliina, huppupeitto, huppupäähine, hupputakki, sadehuppu

Aiheesta muualla muokkaa

  • huppu Kielitoimiston sanakirjassa