Wikipedia
Katso artikkeli Hutut Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hutu (1)[1]

  1. erään Burundin ja Ruandan alueella elävän kansan jäsen
    hutut ja tutsit

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhut̪u/
  • tavutus: hu‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hutu hutut
genetiivi hutun hutujen
partitiivi hutua hutuja
akkusatiivi hutu;
hutun
hutut
sisäpaikallissijat
inessiivi hutussa hutuissa
elatiivi hutusta hutuista
illatiivi hutuun hutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hutulla hutuilla
ablatiivi hutulta hutuilta
allatiivi hutulle hutuille
muut sijamuodot
essiivi hutuna hutuina
translatiivi hutuksi hutuiksi
abessiivi hututta hutuitta
instruktiivi hutuin
komitatiivi hutuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hutu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • hutu Kielitoimiston sanakirjassa

Bata muokkaa

Substantiivi muokkaa

hutu

  1. (eläintiede) vuohi

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1