hutu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- erään Burundin ja Ruandan alueella elävän kansan jäsen
- hutut ja tutsit
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhut̪u/
- tavutus: hu‧tu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hutu | hutut |
genetiivi | hutun | hutujen |
partitiivi | hutua | hutuja |
akkusatiivi | hutu; hutun |
hutut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hutussa | hutuissa |
elatiivi | hutusta | hutuista |
illatiivi | hutuun | hutuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hutulla | hutuilla |
ablatiivi | hutulta | hutuilta |
allatiivi | hutulle | hutuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hutuna | hutuina |
translatiivi | hutuksi | hutuiksi |
abessiivi | hututta | hutuitta |
instruktiivi | – | hutuin |
komitatiivi | – | hutuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hutu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla muokkaa
- hutu Kielitoimiston sanakirjassa
Bata muokkaa
Substantiivi muokkaa
hutu
- (eläintiede) vuohi
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1