idiomaattisuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
idiomaattisuus (40)
- (kielitiede) se, että useampisanaisen ilmauksen osat eivät esiinny ilmauksessa tavanomaisessa merkityksessään, joka niillä on muualla kuin kyseisten sanojen yhteydessä, jolloin kokonaisuuden merkitys ei ole pääteltävissä samaan tapaan kuin vastaavista useamman sanan yksiköistä yleensä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | idiomaattisuus | idiomaattisuudet |
genetiivi | idiomaattisuuden | idiomaattisuuksien |
partitiivi | idiomaattisuutta | idiomaattisuuksia |
akkusatiivi | idiomaattisuus; idiomaattisuuden |
idiomaattisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | idiomaattisuudessa | idiomaattisuuksissa |
elatiivi | idiomaattisuudesta | idiomaattisuuksista |
illatiivi | idiomaattisuuteen | idiomaattisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | idiomaattisuudella | idiomaattisuuksilla |
ablatiivi | idiomaattisuudelta | idiomaattisuuksilta |
allatiivi | idiomaattisuudelle | idiomaattisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | idiomaattisuutena | idiomaattisuuksina |
translatiivi | idiomaattisuudeksi | idiomaattisuuksiksi |
abessiivi | idiomaattisuudetta | idiomaattisuuksitta |
instruktiivi | – | idiomaattisuuksin |
komitatiivi | – | idiomaattisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | idiomaattisuude- | |
vahva vartalo | idiomaattisuute- | |
konsonantti- vartalo |
idiomaattisuut- |
Käännökset muokkaa
1. se, että useampisanaisen ilmauksen merkitys ei ole pääteltävissä
|