Katso myös: ieš

Suomi muokkaa

Adverbi muokkaa

ies

  1. (murteellinen) edes

Käännökset muokkaa

Substantiivi muokkaa

ies (41-D)

 
[1] Espanjalainen hevosies
  1. härkien valjastuksessa käytettävä vetopuu; niskan taakse laitettava veto- tai kantolaite
  2. (kuvaannollisesti) sorto, orjuus
    Silloin he vapautuivat vuosisataisesta vieraan vallan ikeestä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈies/ tai /ˈie̯s/
  • tavutus: i‧es / ies

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ies ikeet
genetiivi ikeen ikeiden
ikeitten
partitiivi iestä ikeitä
akkusatiivi ies;
ikeen
ikeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ikeessä ikeissä
elatiivi ikeestä ikeistä
illatiivi ikeeseen ikeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ikeellä ikeillä
ablatiivi ikeeltä ikeiltä
allatiivi ikeelle ikeille
muut sijamuodot
essiivi ikeenä ikeinä
translatiivi ikeeksi ikeiksi
abessiivi ikeettä ikeittä
instruktiivi ikein
komitatiivi ikeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ikee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ies-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

härkäies, iespari, iespuu, iesvaljaat, niskaies, poikki-ies, pääteies, sarvi-ies, säkäies

Anagrammit muokkaa

esi-, sei

Aiheesta muualla muokkaa

  • ies Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto muokkaa

Pronomini muokkaa

ies

  1. (taivutusmuoto) jonkun
    • Ies libro estas ĉi tie. Jonkun kirja on täällä.

Ääntäminen muokkaa