Katso myös: Iiris

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

iiris (39)[1]

  1. (anatomia) silmässä värillisenä, yleensä sinisenä, ruskeana tai harmaana, näkyvä rengas mustuaisen ympärillä
  2. (tekniikka) optinen laite, joka rajoittaa sisään tulevan valon määrää, himmennin
  3. (kasvitiede) keltakurjenmiekka tai joku muu Iris-sukuun kuuluva kukkiva kasvi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈiːris/
  • tavutus: ii‧ris

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iiris iirikset
genetiivi iiriksen iiristen
iiriksien
partitiivi iiristä iiriksiä
akkusatiivi iiris;
iiriksen
iirikset
sisäpaikallissijat
inessiivi iiriksessä iiriksissä
elatiivi iiriksestä iiriksistä
illatiivi iirikseen iiriksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi iiriksellä iiriksillä
ablatiivi iirikseltä iiriksiltä
allatiivi iirikselle iiriksille
muut sijamuodot
essiivi iiriksenä iiriksinä
translatiivi iirikseksi iiriksiksi
abessiivi iiriksettä iiriksittä
instruktiivi iiriksin
komitatiivi iiriksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo iirikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
iiris-

Etymologia muokkaa

  • latinan sanasta iris ’silmän iiris, sateenkaari’, → muinaiskreikan sanasta ίρις (íris) ’lilja, silmän iiris’, alkujaan jumalten lähetti sateenkaaren hahmossa. (OED)
  • suomenkielisissä teksteissä sana esiintyy 1800-luvulla vain jumalattaren erisnimenä ja silmän värikalvosta käytettiin nimitystä sateenkaarikalvo. Suomalaistettu iiris tuli käyttöön 1900-luvun alussa ja silloinkin ensin lyhytvokaalisessa asussa iris. Kasvisuvun nimen Iris otti käyttöön Carl von Linné (1707–1778), koska kasvit kukkivat sateenkaaren väreissä.(Häkkinen 2004)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • iiris Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39