ilkeä
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
ilkeä (15) (komparatiivi ilkeämpi, superlatiivi ilkein) (taivutus[luo])
- häijy; pahantahtoinen
- Hän on sitten ilkeä ihminen.
- ilkeä juoni, ilkeä teko
- hyvin epämiellyttävä, vastenmielinen
- Onpa ilkeän näköinen paise.
- Onpa siellä ilkeä ilma.
- Kanalassa oli ilkeä löyhkä.
- Tekee oikein ilkeää.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈilkeæ/
- tavutus: il‧ke‧ä
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- ilkeä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
ilkeä