Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

ilkeä (15) (komparatiivi ilkeämpi, superlatiivi ilkein) (taivutus[luo])

  1. häijy; pahantahtoinen
    Hän on sitten ilkeä ihminen.
    ilkeä juoni, ilkeä teko
  2. hyvin epämiellyttävä, vastenmielinen
    Onpa ilkeän näköinen paise.
    Onpa siellä ilkeä ilma.
    Kanalassa oli ilkeä löyhkä.
    Tekee oikein ilkeää.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈilkeæ/
  • tavutus: il‧ke‧ä

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ilkeä Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

ilkeä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä iljetä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä iljetä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä iljetä