ilkeys
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- se, että on ilkeä
- sävyltään ilkeä kommentti tai sanominen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈilkeys/ tai /ˈilkey̯s/
- tavutus: il‧ke‧ys / il‧keys
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ilkeys | ilkeydet |
genetiivi | ilkeyden | ilkeyksien |
partitiivi | ilkeyttä | ilkeyksiä |
akkusatiivi | ilkeys; ilkeyden |
ilkeydet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ilkeydessä | ilkeyksissä |
elatiivi | ilkeydestä | ilkeyksistä |
illatiivi | ilkeyteen | ilkeyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ilkeydellä | ilkeyksillä |
ablatiivi | ilkeydeltä | ilkeyksiltä |
allatiivi | ilkeydelle | ilkeyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ilkeytenä | ilkeyksinä |
translatiivi | ilkeydeksi | ilkeyksiksi |
abessiivi | ilkeydettä | ilkeyksittä |
instruktiivi | – | ilkeyksin |
komitatiivi | – | ilkeyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | ilkeyde- | |
vahva vartalo | ilkeyte- | |
konsonantti- vartalo |
ilkeyt- |
Etymologia muokkaa
sanan ilkeä vartalosta ilke- ja suffiksista -ys
Käännökset muokkaa
1. se, että on ilkeä
|
Aiheesta muualla muokkaa
- ilkeys Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40