Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

illallinen (38)

  1. illalla syötävä ateria

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈilːɑlˌlinen/
  • tavutus: il‧lal‧li‧nen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi illallinen illalliset
genetiivi illallisen illallisten
illallisien
partitiivi illallista illallisia
akkusatiivi illallinen;
illallisen
illalliset
sisäpaikallissijat
inessiivi illallisessa illallisissa
elatiivi illallisesta illallisista
illatiivi illalliseen illallisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi illallisella illallisilla
ablatiivi illalliselta illallisilta
allatiivi illalliselle illallisille
muut sijamuodot
essiivi illallisena
(illallisna)
illallisina
translatiivi illalliseksi illallisiksi
abessiivi illallisetta illallisitta
instruktiivi illallisin
komitatiivi illallisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo illallise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
illallis-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta ilta (heikko vartalo illa- + -llinen)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

illalliskortti, illalliskutsu, illallispöytä, illallisvieras, kynttiläillallinen

Adjektiivi muokkaa

illallinen (38) (komparatiivi illallisempi, superlatiivi illallisin) (taivutus [luo])

  1. (harvinainen) edellisiltainen, eilisiltainen
    Illalliset tapahtumat askarruttavat vielä mieltäni.
  2. (harvinainen) ilta-aikainen, iltainen
    Illalliset nokoset häiritsevät yöunta.

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa