Suomi muokkaa

Adverbi muokkaa

ilman

  1. paitsi, vailla; muuten
    Lapsille riittää, mutta äiti jää usein ilman.
    Ymmärrän ilmankin, että tilanne on vakava.
  2. ilman vain kans. muuten vain, ilman aikojaan
    Miksi menet sinne? -Ihan ilman vain.
  3. kans. ilmaiseksi
    Sinne en lähde, vaikka ilman pääsisin.
  4. Ilmanko(s) ei siis syyttä, siksipä siis
    Ilmankos minusta tuntuikin, että jotain on vialla.
    Ilmankos hän vaikuttikin jotenkin oudolta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈilmɑn/
  • tavutus: il‧man

Etymologia muokkaa

Ilma-substantiivin instruktiivi. Merkityksenkehitys on oletettavasti ’ilman tavoin’ > ’tyhjänä, vailla’[1]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ilman Kielitoimiston sanakirjassa

Prepositio muokkaa

ilman (+ partitiivi)

  1. ilmaisee jnk olemista tai tapahtumista toisen ollessa poissa
    Ilman muutosta suunnitelma on torso.
    Ilman muuta.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Substantiivi muokkaa

ilman

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ilma

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.