imago
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- henkilön tai yrityksen toimillaan aikaan saama julkisuuskuva, image
- (eläintiede) hyönteisen aikuinen kehitysvaihe
- (psykologia, psykoanalyysi) varhaisten ihmissuhteiden kokemuksista ja fantasioista muodostunut alitajuinen toisten persoonan prototyyppi, joka määrittää sitä miten henkilö suhtautuu muihin ihmisiin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈimɑgo/
- tavutus: i‧ma‧go
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | imago | imagot |
genetiivi | imagon | imagojen imagoiden imagoitten |
partitiivi | imagoa | imagoita imagoja |
akkusatiivi | imago; imagon |
imagot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | imagossa | imagoissa |
elatiivi | imagosta | imagoista |
illatiivi | imagoon | imagoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | imagolla | imagoilla |
ablatiivi | imagolta | imagoilta |
allatiivi | imagolle | imagoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | imagona | imagoina |
translatiivi | imagoksi | imagoiksi |
abessiivi | imagotta | imagoitta |
instruktiivi | – | imagoin |
komitatiivi | – | imagoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | imago- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- imago Kielitoimiston sanakirjassa
Latina muokkaa
Substantiivi muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
nominatiivi | imāgō | imāginēs |
akkusatiivi | imāginem | imāginēs |
genetiivi | imāginis | imāginum |
datiivi | imāginī | imāginibus |
ablatiivi | imāgine | imāginibus |
imāgō f. (3)
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2