imperativ
 |
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
imperativ yl. (3) (yks. määr. imperativen [luo], mon. epämäär. imperativer [luo], mon. määr. imperativerna [luo])
- (kielitiede) imperatiivi
Substantiivi muokkaa
imperativ n. (5) (yks. määr. imperativet [luo], mon. epämäär. imperativ, mon. määr. imperativen [luo])
- (filosofia) kategorinen imperatiivi
Aiheesta muualla muokkaa
- imperativ Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)