Katso myös: -inho
Wikipedia
Katso artikkeli Inho Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Inho

Substantiivi muokkaa

inho (1)

  1. voimakas vastenmielisyyden tunne

Ääntäminen muokkaa

  • tavutus: in‧ho

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi inho inhot
genetiivi inhon inhojen
partitiivi inhoa inhoja
akkusatiivi inho;
inhon
inhot
sisäpaikallissijat
inessiivi inhossa inhoissa
elatiivi inhosta inhoista
illatiivi inhoon inhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi inholla inhoilla
ablatiivi inholta inhoilta
allatiivi inholle inhoille
muut sijamuodot
essiivi inhona inhoina
translatiivi inhoksi inhoiksi
abessiivi inhotta inhoitta
instruktiivi inhoin
komitatiivi inhoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo inho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

inhorealismi, itseinho

Aiheesta muualla muokkaa

  • inho Kielitoimiston sanakirjassa