inho
Katso myös: -inho |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
inho (1)
- voimakas vastenmielisyyden tunne
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈinho/
- tavutus: in‧ho
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | inho | inhot |
genetiivi | inhon | inhojen |
partitiivi | inhoa | inhoja |
akkusatiivi | inho; inhon |
inhot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | inhossa | inhoissa |
elatiivi | inhosta | inhoista |
illatiivi | inhoon | inhoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | inholla | inhoilla |
ablatiivi | inholta | inhoilta |
allatiivi | inholle | inhoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | inhona | inhoina |
translatiivi | inhoksi | inhoiksi |
abessiivi | inhotta | inhoitta |
instruktiivi | – | inhoin |
komitatiivi | – | inhoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | inho- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- inho Kielitoimiston sanakirjassa