irrotus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
irrotus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈirːot̪us/
- tavutus: ir‧ro‧tus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irrotus | irrotukset |
| genetiivi | irrotuksen | irrotusten irrotuksien |
| partitiivi | irrotusta | irrotuksia |
| akkusatiivi | irrotus; irrotuksen |
irrotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irrotuksessa | irrotuksissa |
| elatiivi | irrotuksesta | irrotuksista |
| illatiivi | irrotukseen | irrotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irrotuksella | irrotuksilla |
| ablatiivi | irrotukselta | irrotuksilta |
| allatiivi | irrotukselle | irrotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irrotuksena | irrotuksina |
| translatiivi | irrotukseksi | irrotuksiksi |
| abessiivi | irrotuksetta | irrotuksitta |
| instruktiivi | – | irrotuksin |
| komitatiivi | – | irrotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irrotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irrotus- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä irrottaa (irrot- + -us)
Käännökset muokkaa
1. irrottaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- irrotus Kielitoimiston sanakirjassa