islam
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- Arabian niemimaalta lähtöisin oleva uskonto, joka sai alkunsa 600-luvun alkupuolella profeetta Muhammedin ilmestyksien pohjalta
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈislɑm/
- tavutus: is‧lam
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | islam | islamit |
| genetiivi | islamin | islamien (islamein) |
| partitiivi | islamia | islameja |
| akkusatiivi | islam; islamin |
islamit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | islamissa | islameissa |
| elatiivi | islamista | islameista |
| illatiivi | islamiin | islameihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | islamilla | islameilla |
| ablatiivi | islamilta | islameilta |
| allatiivi | islamille | islameille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | islamina | islameina |
| translatiivi | islamiksi | islameiksi |
| abessiivi | islamitta | islameitta |
| instruktiivi | – | islamein |
| komitatiivi | – | islameine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | islami- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- arabian kielen verbaalisubstantiivista إِسْلَامٌ (ʾislāmun, ”alistuminen (Allahin tahtoon)”) < verbistä أَسْلَمَ (ʾaslama, ”antautua”, ”alistua”) < juurikonsonanteista س ل م (s-l-m, liittyy käsitteisiin ”turvallisuus”, ”takuu”, ”rauha”, ”alistuminen”, ”antautuminen”)
Käännökset muokkaa
1. Arabian niemimaalta lähtöisin oleva uskonto
Liittyvät sanat muokkaa
- šiialaisuus, šiia, sunnalaisuus, sunni, sunna, muslimi
- Allah, moskeija, minareetti, imaami, ajatollah, jihad, hijra, hidžra, hadž, hajj, salat, šaria
- enkeli, profeetta, džinni, wahhabismi, salafi, sufilaisuus
- islamismi
Synonyymit muokkaa
- islaminusko
- (vanhahtava) muhamettilaisuus
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: islamilainen
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- islam Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5