istukka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (anatomia) nisäkäsnaaraiden (poislukien nokkaeläimet, pussieläimet) kohdunseinämästä ja sikiön ravitsemuskalvosta muodostuva elin
- Istukka välittää sikiölle ravintoa ja happea emon verestä ja poistaa sikiön verestä hiilidioksidin ja muut kuona-aineet.
- Istukka on elin, johon napanuora kiinnittyy lapsen kehittyessä raskauden aikana äitinsä kohdussa.
- (kasvitiede) siemenaiheen kiinnityskohta sikiäimessä
- (tekniikka) työstökoneen osa terän tai kappaleen kiinnittämistä varte
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈist̪ukːɑ/
- tavutus: is‧tuk‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | istukka | istukat |
| genetiivi | istukan | istukoiden istukoitten istukkojen (istukkain) |
| partitiivi | istukkaa | istukoita istukkoja |
| akkusatiivi | istukka; istukan |
istukat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | istukassa | istukoissa |
| elatiivi | istukasta | istukoista |
| illatiivi | istukkaan | istukkoihin istukoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | istukalla | istukoilla |
| ablatiivi | istukalta | istukoilta |
| allatiivi | istukalle | istukoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | istukkana | istukkoina istukoina |
| translatiivi | istukaksi | istukoiksi |
| abessiivi | istukatta | istukoitta |
| instruktiivi | – | istukoin |
| komitatiivi | – | istukoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | istuka- | |
| vahva vartalo | istukka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. nisäkäsnaaraiden kohdunseinämästä ja sikiön ravitsemuskalvosta muodostuva elin
2. kasvin siemenaiheen kiinnityskohta sikiäimessä
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: istukallinen
Yhdyssanat muokkaa
istukkarengas, kiristysistukka, lampunistukka, poraistukka, tankoistukka, venttiilinistukka
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A