itse
Suomi muokkaa
Adverbi muokkaa
itse
- omatoimisesti, henkilökohtaisesti
- Tein sen itse.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈit̪se/
- tavutus: it‧se
Pronomini muokkaa
itse
- (refleksiivinen) lauseen pääsanaan viittaavana appositiona käytettävä sana, joka korostaa nimenomaan lauseen subjektin eikä minkään muun tekevän jotakin
- Teitkö sen itse? Tietenkin, minä tein sen täysin itse. Ihmettelen usein itsekseni maailmanmenoa.
- Hän on päättänyt tehdä sen aivan itse.
- Hän on itse reilu ihminen joka ei valehtele.
- Vaunu lähti itse, kenenkään auttamatta, liikkeelle.
- (refleksiivinen, ~ + omistusliite) korvaa lauseen subjektina olevan persoonapronominin tämän ollessa lauseen muuna jäsenenä: kts. itseni, itsesi, itsensä, itsemme, itsenne
Etymologia muokkaa
alkuperäinen merkitys lienee ollut ’varjo’, josta substantiivin merkitys ’varjosielu’, josta pronominimerkitys[1]
Käännökset muokkaa
Substantiivi muokkaa
itse (8)
- (psykologia) ego; persoonan subjektiivinen kokemus tai näkemys oman olemuksensa ilmentymisestä (kokonaisuutena)
- (parapsykologia) varjosielu, kaksoisolento tai etiäinen
- Mies halvaantui, kun hänen itsensä lähti omille teilleen.
- En se ollut minä, se oli minun itseni.
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | itse | itset |
| genetiivi | itsen | itsejen (itsein) |
| partitiivi | itseä | itsejä |
| akkusatiivi | itse; itsen |
itset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | itsessä | itseissä |
| elatiivi | itsestä | itseistä |
| illatiivi | itseen | itseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | itsellä | itseillä |
| ablatiivi | itseltä | itseiltä |
| allatiivi | itselle | itseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | itsenä | itseinä |
| translatiivi | itseksi | itseiksi |
| abessiivi | itsettä | itseittä |
| instruktiivi | – | itsein |
| komitatiivi | – | itseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | itse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Taivutus on kuten sanalla "nalle".[2] Monikkomuodosta käytössä on lähinnä partitiivimuoto "itsejään", esimerkiksi "Anna muidenkin olla omia itsejään." Siinäkin voisi vaihtoehtoisesti käyttää muotoilua: "Anna muidenkin olla oma itsensä."[3]
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: itsekseen, itsekäs, itsellinen, itsenäinen, itsetön
- adverbit: itse asiassa
Yhdyssanat muokkaa
itsearvostus, itsehallinto, itsehalveksinta, itsehalveksunta, itsehavainnointi, itsehedelmöitys, itsehillintä, itsehoito, itseihailu, itseilmaisu, itseinduktio, itseinho, itseironia, itseiva, itsekasvatus, itsekehu, itsekidutus, itsekontrolli, itsekorostus, itsekritiikki, itsekunnioitus, itsekuri, itselaukaisin, itseluottamus, itsemurha, itsemurhaaja, itsensäpaljastaja, itsensäpaljastelu, itseoikaisu, itsepalvelu, itsepetos, itsepoiminta, itsepuolustus, itsepölytys, itserahoitus, itserakas, itserakkaus, itseruoskinta, itsesensuuri, itsesiitos, itsesoimaus, itsesuggestio, itsesuojelu, itsesytyntä, itsesyytös, itsesäilytys, itsesääli, itsesäätely, itsetarkkailu, itsetarkoitus, itsetehostus, itsetilitys, itsetuho, itsetuntemus, itsetunto, itsetutkistelu, itsetypistys, itsetyydytys, itsetyytyväinen, itsevalta, itsevaltias, itsevarma
Aiheesta muualla muokkaa
- itse Kielitoimiston sanakirjassa