Suomi muokkaa

Adverbi muokkaa

itsekseen

  1. yksinään, omissa oloissaan
    Matti on asustellut jo kauan itsekseen, mutta erakko hän ei ole.
  2. (murteellinen) itsenäisesti, itse, keneltäkään kyselemättä
    Itsekseen hän päättää suvereenisti omista asioistaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈitsekseːn]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: it‧sek‧seen

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Pronomini muokkaa

itsekseen

  1. yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
    Mies ei ollut uskoa peilistä kuvastunutta olentoa itsekseen.
  2. yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa
    He olivat niin yhdennäköisiä, että luulivat toisiaan valokuvassa itsekseen.

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Etymologia muokkaa

  • sanasta itse, translatiivin johtimesta -ksi ja possessiivisuffiksista -en

Substantiivi muokkaa

itsekseen

  1. yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
    Hän havahtui hereille luultuaan unessa näkemäänsä hahmoa ruumiista poistuneeksi itsekseen.
  2. yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa
    Eräissä kulttuureissa ihmiset saattavat pelätä ulkopuolisten henkiolentojen pyrkivän soluttautumaan heidän itsekseen.

Etymologia muokkaa

  • sanasta itse, translatiivin johtimesta -ksi ja possessiivisuffiksista -en

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa