Wikipedia
Katso artikkeli Itsenäisyys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

itsenäisyys (40)

  1. ylin valta, suvereniteetti, täydellinen riippumattomuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈit̪seˌnæi̯syːs/
  • tavutus: it‧se‧näi‧syys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi itsenäisyys itsenäisyydet
genetiivi itsenäisyyden itsenäisyyksien
partitiivi itsenäisyyttä itsenäisyyksiä
akkusatiivi itsenäisyys;
itsenäisyyden
itsenäisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi itsenäisyydessä itsenäisyyksissä
elatiivi itsenäisyydestä itsenäisyyksistä
illatiivi itsenäisyyteen itsenäisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi itsenäisyydellä itsenäisyyksillä
ablatiivi itsenäisyydeltä itsenäisyyksiltä
allatiivi itsenäisyydelle itsenäisyyksille
muut sijamuodot
essiivi itsenäisyytenä itsenäisyyksinä
translatiivi itsenäisyydeksi itsenäisyyksiksi
abessiivi itsenäisyydettä itsenäisyyksittä
instruktiivi itsenäisyyksin
komitatiivi itsenäisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo itsenäisyyde-
vahva vartalo itsenäisyyte-
konsonantti-
vartalo
itsenäisyyt-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

itsenäisyysjuhla, itsenäisyysjulistus, itsenäisyysliike, itsenäisyysmies, itsenäisyyspolitiikka, itsenäisyyspäivä, itsenäisyyssota, itsenäisyystaistelija, itsenäisyystaistelu

Aiheesta muualla muokkaa

  • itsenäisyys Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Itsenäisyys. Kotimaisten kielten keskus