Katso myös: jyva

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

jyvä (10)

  1. (kasvitiede) heinäkasvin pähkylämäinen hedelmä, joka sisältää yhden siemenen
    Viljanjyviä käytetään ravinnoksi.
  2. ampuma-aseen piipun päällä oleva etutähtäin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjyʋæ/
  • tavutus: jy‧vä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jyvä jyvät
genetiivi jyvän jyvien
(jyväin)
partitiivi jyvää jyviä
akkusatiivi jyvä;
jyvän
jyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi jyvässä jyvissä
elatiivi jyvästä jyvistä
illatiivi jyvään jyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi jyvällä jyvillä
ablatiivi jyvältä jyviltä
allatiivi jyvälle jyville
muut sijamuodot
essiivi jyvänä jyvinä
translatiivi jyväksi jyviksi
abessiivi jyvättä jyvittä
instruktiivi jyvin
komitatiivi jyvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jyvä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha indoeurooppalainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hiekanjyvä, hiekkajyvä, jyväaitta, jyväjemmari, jyväkappa, jyväkuoppa, jyväkuorma, jyväkuurna, jyväkärsäkäs, jyvälaari, jyväluku, jyvämakasiini, jyvämato, jyvämies, jyvämitta, jyvänjalka, jyväpalkka, jyväsato, kahujyvä, kauranjyvä, kultajyvä, maissinjyvä, nisunjyvä, ohranjyvä, riisinjyvä, rukiinjyvä, siemenjyvä, sirkunjyvä, tasajyvä, tiedonjyvä, torajyvä, vehnänjyvä, viljanjyvä

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • jyvä Kielitoimiston sanakirjassa
  • jyvä Tieteen termipankissa
  • jyvä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.