Katso myös: Kämmen

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kämmen (32)

  1. käden sisäpuoli; se puoli jonne sormet taipuvat
    Työhaastattelua odottavien kämmenet hikosivat.
  2. (urheilu) kämmenlyönti; mailakäden kämmenen suuntaan kulkeva lyönti
    Tulinen kämmen upposi tenniskentän laitaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkæmːen/
  • tavutus: käm‧men

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kämmen kämmenet
genetiivi kämmenen kämmenten
kämmenien
partitiivi kämmentä kämmeniä
akkusatiivi kämmen;
kämmenen
kämmenet
sisäpaikallissijat
inessiivi kämmenessä kämmenissä
elatiivi kämmenestä kämmenistä
illatiivi kämmeneen kämmeniin
ulkopaikallissijat
adessiivi kämmenellä kämmenillä
ablatiivi kämmeneltä kämmeniltä
allatiivi kämmenelle kämmenille
muut sijamuodot
essiivi kämmenenä
(kämmennä)
kämmeninä
translatiivi kämmeneksi kämmeniksi
abessiivi kämmenettä kämmenittä
instruktiivi kämmenin
komitatiivi kämmenine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kämmene-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kämmen-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kämmenenleveys, kämmenluu, kämmenlyönti, kämmenpohja, kämmenpuoli, kämmenselkä, kämmensyrjä, kämmenveto, mesikämmen

Aiheesta muualla muokkaa

  • kämmen Kielitoimiston sanakirjassa

Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p. kämmst
ind. prees. y. 3. p. kämmt
ind. imperf. y. 3. p. kämmte
part. perf. gekämmt
apuverbi haben

kämmen

  1. kammata

Liittyvät sanat muokkaa