Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kakluuni (5)[1], murteellinen (6)

  1. (arkikieltä) kaakeliuuni

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑkluːni/
  • tavutus: kak‧luu‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kakluuni kakluunit
genetiivi kakluunin kakluunien
(kakluunein)
partitiivi kakluunia kakluuneja
akkusatiivi kakluuni;
kakluunin
kakluunit
sisäpaikallissijat
inessiivi kakluunissa kakluuneissa
elatiivi kakluunista kakluuneista
illatiivi kakluuniin kakluuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kakluunilla kakluuneilla
ablatiivi kakluunilta kakluuneilta
allatiivi kakluunille kakluuneille
muut sijamuodot
essiivi kakluunina kakluuneina
translatiivi kakluuniksi kakluuneiksi
abessiivi kakluunitta kakluuneitta
instruktiivi kakluunein
komitatiivi kakluuneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kakluuni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kakluuni kakluunit
genetiivi kakluunin kakluunien
(kakluunein)
partitiivi kakluunia kakluuneja
akkusatiivi kakluuni;
kakluunin
kakluunit
sisäpaikallissijat
inessiivi kakluunissa kakluuneissa
elatiivi kakluunista kakluuneista
illatiivi kakluuniin kakluuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kakluunilla kakluuneilla
ablatiivi kakluunilta kakluuneilta
allatiivi kakluunille kakluuneille
muut sijamuodot
essiivi kakluunina kakluuneina
translatiivi kakluuniksi kakluuneiksi
abessiivi kakluunitta kakluuneitta
instruktiivi kakluunein
komitatiivi kakluuneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kakluuni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • ruotsin sanasta kakelugn (’kaakeliuuni’)

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5