Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kama (9)

  1. (puhekieltä) rompe, roju
  2. (puhekieltä) huumeet

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑmɑ/, [ˈkɑ̝mɑ̝]
  • tavutus: ka‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kama kamat
genetiivi kaman kamojen
(kamain)
partitiivi kamaa kamoja
akkusatiivi kama;
kaman
kamat
sisäpaikallissijat
inessiivi kamassa kamoissa
elatiivi kamasta kamoista
illatiivi kamaan kamoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kamalla kamoilla
ablatiivi kamalta kamoilta
allatiivi kamalle kamoille
muut sijamuodot
essiivi kamana kamoina
translatiivi kamaksi kamoiksi
abessiivi kamatta kamoitta
instruktiivi kamoin
komitatiivi kamoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kama-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • kama Kielitoimiston sanakirjassa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

arvokama, lällärikama, pintakama

Toki pona muokkaa

Verbi muokkaa

kama

  1. tulla

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

kama (gen kama, part kama)

  1. (ruoka) talkkuna

Taivutus muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kama Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • kama sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)