Suomi muokkaa

 
Kamiina

Substantiivi muokkaa

kamiina (13)[1]

  1. pieni lämpöä varaamaton metallirakenteinen lämmityslaite, jossa poltetaan esimerkiksi puuta tai öljyä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑmiːnɑ/
  • tavutus: ka‧mii‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kamiina kamiinat
genetiivi kamiinan kamiinoiden
kamiinoitten
kamiinojen
(kamiinain)
partitiivi kamiinaa kamiinoita
kamiinoja
akkusatiivi kamiina;
kamiinan
kamiinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kamiinassa kamiinoissa
elatiivi kamiinasta kamiinoista
illatiivi kamiinaan kamiinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kamiinalla kamiinoilla
ablatiivi kamiinalta kamiinoilta
allatiivi kamiinalle kamiinoille
muut sijamuodot
essiivi kamiinana kamiinoina
translatiivi kamiinaksi kamiinoiksi
abessiivi kamiinatta kamiinoitta
instruktiivi kamiinoin
komitatiivi kamiinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kamiina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin kamin, tanskan kamin tai saksan Kamin << latinan sanasta camīnus < muinaiskreikan sanasta κάμῑνος (kámīnos)[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

puukamiina, öljykamiina

Aiheesta muualla muokkaa

  • kamiina Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 13
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. kamiina.