Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaniturkki (5-A)[1]

  1. (asuste) kaniinin nahoista valmistetty turkki
    Se turkki, joka on kanissa, ei suinkaan ole kaniturkki.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑniˌt̪urkːi/
  • tavutus: ka‧ni‧turk‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaniturkki kaniturkit
genetiivi kaniturkin kaniturkkien
(kaniturkkein)
partitiivi kaniturkkia kaniturkkeja
akkusatiivi kaniturkki;
kaniturkin
kaniturkit
sisäpaikallissijat
inessiivi kaniturkissa kaniturkeissa
elatiivi kaniturkista kaniturkeista
illatiivi kaniturkkiin kaniturkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaniturkilla kaniturkeilla
ablatiivi kaniturkilta kaniturkeilta
allatiivi kaniturkille kaniturkeille
muut sijamuodot
essiivi kaniturkkina kaniturkkeina
translatiivi kaniturkiksi kaniturkeiksi
abessiivi kaniturkitta kaniturkeitta
instruktiivi kaniturkein
komitatiivi kaniturkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaniturki-
vahva vartalo kaniturkki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • Yhdyssana sanoista kani ja turkki.

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A