kansallisuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kansallisuus (39)
- etnisyys, kuuluminen tiettyyn kansaan tai etniseen ryhmään
- tällainen erillinen kansanryhmä
- Jotkut kansallisuudet ovat yliedustettuina tietyissä rikostilastoissa.
- kansalaisuus, yksilön tai kulkuneuvon kuuluminen juridisesti tietyn valtion yhteyteen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑnsɑlˌlisuːs/
- tavutus: kan‧sal‧li‧suus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kansallisuus | kansallisuudet |
genetiivi | kansallisuuden | kansallisuuksien |
partitiivi | kansallisuutta | kansallisuuksia |
akkusatiivi | kansallisuus; kansallisuuden |
kansallisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kansallisuudessa | kansallisuuksissa |
elatiivi | kansallisuudesta | kansallisuuksista |
illatiivi | kansallisuuteen | kansallisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kansallisuudella | kansallisuuksilla |
ablatiivi | kansallisuudelta | kansallisuuksilta |
allatiivi | kansallisuudelle | kansallisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kansallisuutena | kansallisuuksina |
translatiivi | kansallisuudeksi | kansallisuuksiksi |
abessiivi | kansallisuudetta | kansallisuuksitta |
instruktiivi | – | kansallisuuksin |
komitatiivi | – | kansallisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kansallisuude- | |
vahva vartalo | kansallisuute- | |
konsonantti- vartalo |
kansallisuut- |
Etymologia muokkaa
sanasta kansallinen johtimella -uus
Käännökset muokkaa
1. etnisyys, kuuluminen tiettyyn kansaan tai etniseen ryhmään
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
- kansalaisuudeton
- kansalaisuus
- kansallisuus-
- (kielitiede) kansallisuusnimi
- kansallis-
Yhdyssanat muokkaa
enemmistökansallisuus, kansallisuusaate, kansallisuusliike, kansallisuuslippu, kansallisuusperiaate, kansallisuustodistus, kansallisuustunnus, vähemmistökansallisuus
Aiheesta muualla muokkaa
- kansallisuus Kielitoimiston sanakirjassa