Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kansallisuus (39)

  1. etnisyys, kuuluminen tiettyyn kansaan tai etniseen ryhmään
  2. tällainen erillinen kansanryhmä
    Jotkut kansallisuudet ovat yliedustettuina tietyissä rikostilastoissa.
  3. kansalaisuus, yksilön tai kulkuneuvon kuuluminen juridisesti tietyn valtion yhteyteen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑnsɑlˌlisuːs/
  • tavutus: kan‧sal‧li‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kansallisuus kansallisuudet
genetiivi kansallisuuden kansallisuuksien
partitiivi kansallisuutta kansallisuuksia
akkusatiivi kansallisuus;
kansallisuuden
kansallisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kansallisuudessa kansallisuuksissa
elatiivi kansallisuudesta kansallisuuksista
illatiivi kansallisuuteen kansallisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kansallisuudella kansallisuuksilla
ablatiivi kansallisuudelta kansallisuuksilta
allatiivi kansallisuudelle kansallisuuksille
muut sijamuodot
essiivi kansallisuutena kansallisuuksina
translatiivi kansallisuudeksi kansallisuuksiksi
abessiivi kansallisuudetta kansallisuuksitta
instruktiivi kansallisuuksin
komitatiivi kansallisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kansallisuude-
vahva vartalo kansallisuute-
konsonantti-
vartalo
kansallisuut-

Etymologia muokkaa

sanasta kansallinen johtimella -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

enemmistökansallisuus, kansallisuusaate, kansallisuusliike, kansallisuuslippu, kansallisuusperiaate, kansallisuustodistus, kansallisuustunnus, vähemmistökansallisuus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa