kanttiini
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- leirin, sairaalan tms. kahvio
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑnt̪ːiːni/
- tavutus: kant‧tii‧ni
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kanttiini | kanttiinit |
genetiivi | kanttiinin | kanttiinien kanttiineiden kanttiineitten |
partitiivi | kanttiinia | kanttiineita kanttiineja |
akkusatiivi | kanttiini; kanttiinin |
kanttiinit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kanttiinissa | kanttiineissa |
elatiivi | kanttiinista | kanttiineista |
illatiivi | kanttiiniin | kanttiineihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kanttiinilla | kanttiineilla |
ablatiivi | kanttiinilta | kanttiineilta |
allatiivi | kanttiinille | kanttiineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kanttiinina | kanttiineina |
translatiivi | kanttiiniksi | kanttiineiksi |
abessiivi | kanttiinitta | kanttiineitta |
instruktiivi | – | kanttiinein |
komitatiivi | – | kanttiineine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kanttiini- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
< ruotsi << italia[2]
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kanttiini Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.