Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karjua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta karju

Verbi muokkaa

karjua (52) (taivutus[luo])

  1. (myös eläimistä) huutaa matalalla särjetyllä äänellä
  2. (kuvaannollisesti) puhua hyvin lujalla äänellä ja hyökkäävästi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrjuɑˣ/
  • tavutus: kar‧ju‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Lähikäsitteet muokkaa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • karjua Kielitoimiston sanakirjassa