kartano
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kartano (2)
- iso, vanha maatila, suurtila, historiallisesti usein rälssitila
- vanhan suurtilan päärakennus tai keskeinen rakennusryhmä
- (murteellinen) piha, pihapiiri
- Lapset juoksivat ja telmivät kartanolla.
- (kuvaannollisesti) poikkeuksellisen iso ja vaikuttava omakotitalo tai villa
- Kohublondi sai kutsun Playboy-kartanoon.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑrt̪ɑno/, [ˈkɑrtɑno̞]
- tavutus: kar‧ta‧no
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kartano | kartanot |
| genetiivi | kartanon | kartanojen kartanoiden kartanoitten |
| partitiivi | kartanoa | kartanoita kartanoja |
| akkusatiivi | kartano; kartanon |
kartanot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kartanossa | kartanoissa |
| elatiivi | kartanosta | kartanoista |
| illatiivi | kartanoon | kartanoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kartanolla | kartanoilla |
| ablatiivi | kartanolta | kartanoilta |
| allatiivi | kartanolle | kartanoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kartanona | kartanoina |
| translatiivi | kartanoksi | kartanoiksi |
| abessiivi | kartanotta | kartanoitta |
| instruktiivi | – | kartanoin |
| komitatiivi | – | kartanoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kartano- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
2. kartanon päärakennus; päärakennus pihoineen ja muineen
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
esikartano, herraskartano, karjakartano, kartanohotelli, kartanonherra, kartanonomistaja, kartanorakennus, kartanoromantiikka, maakartano, sukukartano
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
Meänkieli muokkaa
Substantiivi muokkaa
kartano