Wikipedia
Katso artikkeli Kartta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Kartta [1]

Substantiivi muokkaa

kartta (9-C)

  1. mittakaavan mukaisesti pienennetty ja merkeiltään selitetty piirros, jossa esitetään jotain tiettyä maantieteellistä aluetta ja sen keskinäisiä sijainteja
    Kartta on monien mielestä suunnistamisen tärkein apuväline.
    Kokonaiskuvan maapallosta saa helpoiten pallon muotoisesta kartasta.
  2. (murteellinen) karsta
    Ennen kartat olivat kovassa käytössä ja kartattiin ahkerasti, jotta saatiin tehdä kartta- eli raasilankaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrt̪ːɑ/
  • tavutus: kart‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kartta kartat
genetiivi kartan karttojen
(karttain)
partitiivi karttaa karttoja
akkusatiivi kartta;
kartan
kartat
sisäpaikallissijat
inessiivi kartassa kartoissa
elatiivi kartasta kartoista
illatiivi karttaan karttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kartalla kartoilla
ablatiivi kartalta kartoilta
allatiivi kartalle kartoille
muut sijamuodot
essiivi karttana karttoina
translatiivi kartaksi kartoiksi
abessiivi kartatta kartoitta
instruktiivi kartoin
komitatiivi karttoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karta-
vahva vartalo kartta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aarrekartta, bittikartta, geenikartta, ilmailukartta, ilmakuvakartta, karttaharjoitus, karttajäkälä, karttakeppi, karttakieli, karttakirja, karttakoordinaatisto, karttakoordinaatit, karttakuva, karttakäärö, karttalanka, karttalaukku, karttalehti, karttaliite, karttaluonnos, karttamerkki, karttaoppi, karttapallo, karttapiirros, karttaplotteri, karttapohja, karttapohjoinen, karttapoikkeama, karttaprojektio, karttapöytä, karttarajat, karttarulla, karttaselitys, karttatasku, karttateline, karttatie, kaupunkikartta, kohokartta, korkeuskartta, korkokartta, käsitekartta, latukartta, maailmankartta, maaperäkartta, merikartta, metrokartta, näppäimistökartta, opaskartta, paikkatietokartta, pallokartta, peruskartta, puoluekartta, pöytäkartta, reittikartta, retkeilykartta, seinäkartta, sienikartta, suunnistuskartta, syvyyskartta, sääkartta, tiekartta, tilannekartta, toimituskartta, tonttikartta, topografikartta, tuulikartta, tähtikartta, ulkoilukartta, värikartta, yleiskartta

Idiomit muokkaa

  • olla kartalla — olla perillä asioista; olla ajan tasalla siitä miten asiat ovat
  • pysyä kartalla — pysyä tietoisena siitä miten asiat ovat

Aiheesta muualla muokkaa

  • kartta Kielitoimiston sanakirjassa
  • kartta Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 130 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi muokkaa

kartta

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta karsi