Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karttaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partiivi sanasta kartta

Verbi muokkaa

karttaa (53-C) (taivutus[luo]) tai (56-C)

  1. kiertää, kaihtaa, välttää näkemästä tai tekemästä jotakin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrt̪ːɑːˣ/
  • tavutus: kart‧taa

Etymologia muokkaa

Mahdollisesti johdos sanasta kaari.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • karttaa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004