Katso myös: Karva

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karva (9)

  1. (anatomia) ihoa peittävä sarveisainemuodostuma.
    Hänellä nousi karvat pystyyn.
  2. (vanhentunut) nykyään vähän käytetty merkitys: väri
    Tämä taimenperhon karva pyytänee nyt hyvin.
    Kullankarvainen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrʋɑ/
  • tavutus: kar‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karva karvat
genetiivi karvan karvojen
(karvain)
partitiivi karvaa karvoja
akkusatiivi karva;
karvan
karvat
sisäpaikallissijat
inessiivi karvassa karvoissa
elatiivi karvasta karvoista
illatiivi karvaan karvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karvalla karvoilla
ablatiivi karvalta karvoilta
allatiivi karvalle karvoille
muut sijamuodot
essiivi karvana karvoina
translatiivi karvaksi karvoiksi
abessiivi karvatta karvoitta
instruktiivi karvoin
komitatiivi karvoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • (väri) Väriä tarkoittava merkitys ollut vanha suomalainen nimitys, kunnes ruotsin kielen sana färg on vääntynyt tähän merkitykseen.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aistinkarva, hiuskarva, ihokarva, juurikarva, kamelinkarva, karvahattu, karvakato, karvakaulus, karvakehrääjä, karvakenkä, karvakuonosaukko, karvalakki, karvalanka, karvalaukku, karvalehti, karvamerkki, karvanaama, karvanjuuri, karvankasvu, karvanluonti, karvanlähtö, karvanpoisto, karvanysty, karvapallo, karvapeite, karvareuhka, karvarousku, karvasipuli, karvasivellin, karvatukko, karvatuppi, karvaturri, koirankarva, kulmakarva, myötäkarva, niskakarva, partakarva, peitinkarva, poltinkarva, solukarva, sukakarva, terminaalikarva, tuntokarva, turpakarva, vastakarva, viiksikarva, värekarva

Aiheesta muualla muokkaa

  • karva Kielitoimiston sanakirjassa
  • karva Tieteen termipankissa