kaski
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kaski (7)
- viljelyyn varattu metsäala, jonka kuivumaan kaadetut puut ja aluskasvillisuus on poltettu ja pohja raivattu, jotta tuhkan sisältämät ravinteet ja emäksisyys tekisivät maasta hedelmällisemmän
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑski/
- tavutus: kas‧ki
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaski | kasket |
| genetiivi | kasken | kaskien (kaskein) |
| partitiivi | kaskea | kaskia |
| akkusatiivi | kaski; kasken |
kasket |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaskessa | kaskissa |
| elatiivi | kaskesta | kaskista |
| illatiivi | kaskeen | kaskiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaskella | kaskilla |
| ablatiivi | kaskelta | kaskilta |
| allatiivi | kaskelle | kaskille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaskena | kaskina |
| translatiivi | kaskeksi | kaskiksi |
| abessiivi | kasketta | kaskitta |
| instruktiivi | – | kaskin |
| komitatiivi | – | kaskine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaske- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- Jorma Koivulehdon mukaan vanha indoeurooppalainen laina, palamista merkitsevästä verbijuuresta, sukua esim. englannin sanalle ash (muinaisenglannin æsce), saksan Asche, ruotsin aska ’tuhka’. Pidetty aiemmin myös omaperäisenä sanana.
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: kasketa
Yhdyssanat muokkaa
kaskenpoltto, kaskinauris, kaskiviljely
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kaski Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
kaski (7)
- (slangia) palomiehen kypärä, sotilaskypärä, ratsastuskypärä
Etymologia muokkaa
- alun perin espanjan casco << verbistä cascar, 'haljeta' << vulgaarilatinan *quassicāre << quassāre, 'iskeä', ranskassa muodossa casque, venäjässä каска
Käännökset muokkaa
1. kypärä
|