Suomi muokkaa

 
Kattila

Substantiivi muokkaa

kattila (12)[1]

  1. ruoanlaitossa käytettävä kannellinen keittoastia, joka sopii keittolevylle tai liedelle
  2. höyrykattila
  3. lämpökattila

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑt̪ːilɑ/
  • tavutus: kat‧ti‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kattila kattilat
genetiivi kattilan kattiloiden
kattiloitten
(kattilain)
partitiivi kattilaa kattiloita
akkusatiivi kattila;
kattilan
kattilat
sisäpaikallissijat
inessiivi kattilassa kattiloissa
elatiivi kattilasta kattiloista
illatiivi kattilaan kattiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kattilalla kattiloilla
ablatiivi kattilalta kattiloilta
allatiivi kattilalle kattiloille
muut sijamuodot
essiivi kattilana kattiloina
translatiivi kattilaksi kattiloiksi
abessiivi kattilatta kattiloitta
instruktiivi kattiloin
komitatiivi kattiloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kattila-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

todennäköisesti germaaninen laina < latinan catīllus ’kulho, malja’[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

alumiinikattila, emalikattila, halkokattila, haudekattila, hiilikattla, hornankattila, höyrykattila, kattilahuone, kattilakivi, kattilalaakso, kerroskattila, keskuslämmityskattila, kippikattila, lämpökattila, noidankattila, painekattila, perunakattila, rasvakattila, sellukattila, sähkökattila, teräskattila, vesikattila

Aiheesta muualla muokkaa

  • kattila Kielitoimiston sanakirjassa
  • kattila Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.