Suomi muokkaa

Postpositio muokkaa

kautta (+ genetiivi)

  1. mennen jonkin paikan halki
    Ajoin tänne Turun kautta.
  2. käyttäen jotakuta tai jotakin välikätenä
    Tieto tuli hänelle minun kauttani.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑu̯t̪ːɑ/
  • tavutus: kaut‧ta

Etymologia muokkaa

< kausi[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

etukautta, kautta-ajo, kauttakuljetus, kauttakulku, kauttaviiva, sisäkautta, sivukautta, takakautta, ulkokautta, yläkautta

Aiheesta muualla muokkaa

  • kautta Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

kautta

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kausi

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 345. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.