Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kell (kellĕn, ei monikkoa) m.

  1. (murteellinen, vanhahtava) pistely, joka tuntuu iholla tultaessa nopeasti kylmästä lämpimään
  2. (murteellinen, vanhahtava) jäätynyt puun juuristo

Ääntäminen muokkaa

IPA: [ʨʰɛlː]

Etymologia muokkaa

Huomautukset muokkaa

  • Sana on länsipohjan murretta, jossa maskuliini on säilynyt erillisenä sukuna.

Unkari muokkaa

Verbi muokkaa

kell

  1. pitää, täytyä

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

kell (k`ell; gen kella, part kella)

  1. (ajanmittausväline) kello
    mis on kell? – mitä kello on?
    kell on kaks – kello on kaksi
    kell on pool neli – kello on puoli neljä
    kell on veerand seitse – kello on neljänneksen yli kuusi
    kell kuus – kello kuusi, kuudelta
    kell jääb taha – kello on jäljessä, kello jätättää
    kell on ees – kello on edellä, kello edistää
  2. kello, soittokello
    kell heliseb – kello soi
    kella helistama – soittaa kelloa

Taivutus muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

ajanmittausväline

Aiheesta muualla muokkaa