kerroin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (matematiikka) vakio, jolla matemaattisessa lausekkeessa tai yhtälössä esiintyvä keskeinen suure tai muuttuja on kerrottuna
- Termin 5x² kerroin on 5.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkerːoi̯n/
- tavutus: ker‧roin
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kerroin | kertoimet |
| genetiivi | kertoimen | kertoimien kerrointen |
| partitiivi | kerrointa | kertoimia |
| akkusatiivi | kerroin; kertoimen |
kertoimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kertoimessa | kertoimissa |
| elatiivi | kertoimesta | kertoimista |
| illatiivi | kertoimeen | kertoimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kertoimella | kertoimilla |
| ablatiivi | kertoimelta | kertoimilta |
| allatiivi | kertoimelle | kertoimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kertoimena (kerroinna) |
kertoimina |
| translatiivi | kertoimeksi | kertoimiksi |
| abessiivi | kertoimetta | kertoimitta |
| instruktiivi | – | kertoimin |
| komitatiivi | – | kertoimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kertoime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kerroin- | |
Käännökset muokkaa
1. matematiikka
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Verbi muokkaa
kerroin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kertoa