kerrottava
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (matematiikka) kertolaskussa luku, joka on kertomisen kohteena.
- Laskussa 2·3 kaksi on kertoja ja kolme on kerrottava.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkerːot̪ˌt̪ɑʋɑ/
- tavutus: ker‧rot‧ta‧va
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kerrottava | kerrottavat |
genetiivi | kerrottavan | kerrottavien (kerrottavain) |
partitiivi | kerrottavaa | kerrottavia |
akkusatiivi | kerrottava; kerrottavan |
kerrottavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kerrottavassa | kerrottavissa |
elatiivi | kerrottavasta | kerrottavista |
illatiivi | kerrottavaan | kerrottaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kerrottavalla | kerrottavilla |
ablatiivi | kerrottavalta | kerrottavilta |
allatiivi | kerrottavalle | kerrottaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kerrottavana | kerrottavina |
translatiivi | kerrottavaksi | kerrottaviksi |
abessiivi | kerrottavatta | kerrottavitta |
instruktiivi | – | kerrottavin |
komitatiivi | – | kerrottavine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kerrottava- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. matematiikka: kertolaskussa luku, joka on kertomisen kohteena
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kerrottava Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10