Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kiero (1) (komparatiivi kierompi, superlatiivi kieroin) (taivutus[luo])

  1. ei suora, vääntynyt
  2. kavala, petollinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkie̯ro/, [ˈk̟ie̞rø̞]
  • tavutus: kie‧ro

Etymologia muokkaa

  • samasta vartalosta, josta on johdettu myös kiertää ja kieriä. Sana on ensimmäisen kerran mainittu Olavi Elimaeuksen suomentamissa maanlain vahvistuskirjoissa 1610.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

  kierokaula

Idiomit muokkaa

  • katsoa kieroon
    1. (myös kuvaannollisesti) karsastaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kiero Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat kiero ja kieriä