Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kierrellä (67-K) (taivutus[luo])[1]

  1. frekventatiivinen kiertää, kulkea ilman päämäärää
    Isoisäni kierteli nuoruudessaan maita ja mantuja, ennen kuin asettui aloilleen viljelemään maata.
  2. väistellä, kulkea vältellen
    Sateen jälkeen on syytä kierrellä lätäköitä.
  3. vältellä, välttää puheenaihetta, puhua asian sivusta
    Pekka kierteli välttyäkseen puhumasta hänelle arasta aiheesta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkie̯rːelːæˣ/
  • tavutus: kier‧rel‧lä

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 67-K