Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiihkeys (40)[1]

  1. se, että on kiihkeä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiːhkeys/ tai /ˈkiːhkey̯s/
  • tavutus: kiih‧ke‧ys / kiih‧keys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiihkeys kiihkeydet
genetiivi kiihkeyden kiihkeyksien
partitiivi kiihkeyttä kiihkeyksiä
akkusatiivi kiihkeys;
kiihkeyden
kiihkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiihkeydessä kiihkeyksissä
elatiivi kiihkeydestä kiihkeyksistä
illatiivi kiihkeyteen kiihkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiihkeydellä kiihkeyksillä
ablatiivi kiihkeydeltä kiihkeyksiltä
allatiivi kiihkeydelle kiihkeyksille
muut sijamuodot
essiivi kiihkeytenä kiihkeyksinä
translatiivi kiihkeydeksi kiihkeyksiksi
abessiivi kiihkeydettä kiihkeyksittä
instruktiivi kiihkeyksin
komitatiivi kiihkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiihkeyde-
vahva vartalo kiihkeyte-
konsonantti-
vartalo
kiihkeyt-

Etymologia muokkaa

sanan kiihkeä vartalosta kiihke- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40