kitka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (fysiikka) kahden toisiaan koskettavan pinnan välillä ilmenevä liukumista vastustava voima
- (kuvaannollisesti) asiat jotka haittaavat sujuvaa toimintaa: epäsopu, yhteistoimintavaikeudet
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkit̪kɑ/
- tavutus: kit‧ka
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kitka | kitkat |
genetiivi | kitkan | kitkojen (kitkain) |
partitiivi | kitkaa | kitkoja |
akkusatiivi | kitka; kitkan |
kitkat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kitkassa | kitkoissa |
elatiivi | kitkasta | kitkoista |
illatiivi | kitkaan | kitkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kitkalla | kitkoilla |
ablatiivi | kitkalta | kitkoilta |
allatiivi | kitkalle | kitkoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kitkana | kitkoina |
translatiivi | kitkaksi | kitkoiksi |
abessiivi | kitkatta | kitkoitta |
instruktiivi | – | kitkoin |
komitatiivi | – | kitkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kitka- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Sana on peräisin suomen murteista, jossa se tarkoittaa hankausta. Kitka-sanan vartalo on sama kuin verbissä kitkuttaa, joka jäljittelee hankaamisen ääntä. Fysiikassa käytetyssä merkityksessään kitka mainitaan kirjoitettuna ensi kerran G. E. Eurénin Suomalais-Ruotsalaisessa Sanakirjassa 1860.[2]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: kitkaton
Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa
kitkahitsaus, kitkahäviö, kitkajarru, kitkakerroin, kitkaketju, kitkakytkin, kitkapyörä, kitkarengas, kitkasähkö, kitkatekijä, kitkavoima, laakerikitka, lepokitka, liikekitka, liukukitka, liukumiskitka, sisäinen kitka, vierimiskitka
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 443. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.