Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

koditon (34-C)

  1. jolla ei ole kotia
    Koditon mies nukkui rappukäytävässä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkodit̪on/
  • tavutus: ko‧di‧ton

Etymologia muokkaa

sanan koti vartalosta kodi- ja suffiksista -ton

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Substantiivi muokkaa

koditon (34-C)[1]

  1. kotia vailla oleva henkilö
    kodittomien määrä.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koditon kodittomat
genetiivi kodittoman kodittomien
(koditonten)
partitiivi koditonta kodittomia
akkusatiivi koditon;
kodittoman
kodittomat
sisäpaikallissijat
inessiivi kodittomassa kodittomissa
elatiivi kodittomasta kodittomista
illatiivi kodittomaan kodittomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kodittomalla kodittomilla
ablatiivi kodittomalta kodittomilta
allatiivi kodittomalle kodittomille
muut sijamuodot
essiivi kodittomana
(koditonna)
kodittomina
translatiivi kodittomaksi kodittomiksi
abessiivi kodittomatta kodittomitta
instruktiivi kodittomin
komitatiivi kodittomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kodittoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koditon-

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C