Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kohota (74) (taivutus[luo])

  1. nousta: liikkua ylöspäin tai ylemmäs
    Savu kohoaa taivaalle.
    kohota ilmaan
    Entinen missi kohosi ministeriksi asti.
  2. (lukuarvoista tai mittavista suureista) lisääntyä, kasvaa, suureta
  3. (pinnanmuodoista) nousta korkeammaksi siirryttäessä eteenpäin; olla ympäristöään korkeampi; ulottua pystysuunnassa
    Metsän takana kohoavat vuoret.
  4. (sairaudesta tms.) nousta: syntyä, puhjeta
    Illalla ihoon alkoi nousta rakkuloita ja yöllä nousi korkea kuume.
  5. (taikinasta) nousta: turvota käymisen vaikutuksesta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkohot̪ɑˣ/
  • tavutus: ko‧ho‧ta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kohota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

kohota

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kohottaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kohottaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kohottaa