Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kohtu (1)

  1. (elimistö) naaraspuolisilla nisäkkäillä oleva lihaksikas elin, jonka sisällä sikiö kasvaa ja kehittyy
  2. (murteellinen) kohtuu-, kohtuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkoht̪u/
  • tavutus: koh‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohtu kohdut
genetiivi kohdun kohtujen
partitiivi kohtua kohtuja
akkusatiivi kohtu;
kohdun
kohdut
sisäpaikallissijat
inessiivi kohdussa kohduissa
elatiivi kohdusta kohduista
illatiivi kohtuun kohtuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohdulla kohduilla
ablatiivi kohdulta kohduilta
allatiivi kohdulle kohduille
muut sijamuodot
essiivi kohtuna kohtuina
translatiivi kohduksi kohduiksi
abessiivi kohdutta kohduitta
instruktiivi kohduin
komitatiivi kohtuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kohdu-
vahva vartalo kohtu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • mahdollisesti sanan kohta 'paikka' johdos[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kohdunkannatin, kohdunkaula, kohdunlaskeuma, kohdunnapukka, kohdunpoisto, kohdunrunko, kohdunsuu, kohdunvuokraus, kohtuelämä, kohtuhaava, kohtuhinta, kohtukatarri, kohtukuolema, kohtukuukausi, kohtukuume, kohtusyöpä, kohtuvesi

Aiheesta muualla muokkaa

  • kohtu Kielitoimiston sanakirjassa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

kohtu

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kohus ('oikeus', 'tuomioistuin')
    Kohtu tänav on Tallinna vanalinnas asuv tänav. – Tuomioistuimenkatu on Tallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva katu.

Aiheesta muualla muokkaa

  • kohtu sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet muokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)