kolina
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kolina (12)
- tylppien kappaleiden törmäyksistä syntyvä, tiheästi toistuva lyhytkestoinen matalataajuinen ääni
- (arkikieltä) kölninvesi, erityisesti korvikealkoholina käytettynä
- juoda kolinaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkolinɑ/
- tavutus: ko‧li‧na
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (ääni) kolke
Aiheesta muualla muokkaa
- kolina Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
kolina
- (taivutusmuoto) monikon essiivi sanasta kola