Katso myös: kölli

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kolli (5)

  1. (eläintiede) uroskissa, urospuolinen kissa
  2. (murteellinen, slangia) nuorimies, jätkä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkolːi/, [ˈko̞lːi]
  • tavutus: kol‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolli kollit
genetiivi kollin kollien
(kollein)
partitiivi kollia kolleja
akkusatiivi kolli;
kollin
kollit
sisäpaikallissijat
inessiivi kollissa kolleissa
elatiivi kollista kolleista
illatiivi kolliin kolleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kollilla kolleilla
ablatiivi kollilta kolleilta
allatiivi kollille kolleille
muut sijamuodot
essiivi kollina kolleina
translatiivi kolliksi kolleiksi
abessiivi kollitta kolleitta
instruktiivi kollein
komitatiivi kolleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kolli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

[2] nuori mies: Sisä-Suomen murteista Stadin slangiin siirtynyt sana[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Substantiivi muokkaa

kolli (5)

  1. rahti- tai matkatavaran kuljetusyksikkö, joka voi olla pakkaustavan mukaan pahvilaatikko, matkalaukku, paali, häkki, paketti, säkki tms.
    Lähetys muodostuu 5 kollista, jotka ovat 3 kartonkia, 1 puulaatikko ja 1 säkki.

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kolli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 30. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.