kolon

Suomi

Substantiivi

kolon

1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kolo
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kolo

Norja

Substantiivi

kolon -et

1. kaksoispiste

Ruotsi

Substantiivi

kolon n. (5) (yks. määr. kolonet [luo], mon. epämäär. kolon, mon. määr. kolonen [luo])

1. kaksoispiste

Substantiivi

kolon (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. lynkkysuoli