Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

komeetta (9-C)

 
Komeetta
  1. pääasiassa jäästä koostuva aurinkokunnan kappale, jonka ympärillä on Auringon säteilyn irrottama koma ja kaasu- tai pölypyrstö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkomeːtːɑ/
  • tavutus: ko‧meet‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi komeetta komeetat
genetiivi komeetan komeettojen
(komeettain)
partitiivi komeettaa komeettoja
akkusatiivi komeetta;
komeetan
komeetat
sisäpaikallissijat
inessiivi komeetassa komeetoissa
elatiivi komeetasta komeetoista
illatiivi komeettaan komeettoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi komeetalla komeetoilla
ablatiivi komeetalta komeetoilta
allatiivi komeetalle komeetoille
muut sijamuodot
essiivi komeettana komeettoina
translatiivi komeetaksi komeetoiksi
abessiivi komeetatta komeetoitta
instruktiivi komeetoin
komitatiivi komeettoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo komeeta-
vahva vartalo komeetta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa